Kaninomistajan jokapäiväisiä haasteita

Teen tänään vähän erinlaisempaa postausta, kerron kaninomistajan jokapäiväisiä haasteita. Uskon että aika moni pystyy näihin samaistua... Aloitetaan!

1. "kaksi yhdellä iskulla..."
...Kanien kantaminen. Ei tosin vain yhden, vaan useamman. Mä yritän ainakin aina "säästää aikaa" (tai sitten oon vaan laiskalla päällä :D) kantamalla molemman jäniksen yhdellä kerralla. Usein just parvekkeelle ja takaisin. Ensimmäinen ongelma tässä on se että saa kaksi kania yhtä aikaa syliin, sitten pitäs ne vielä kantaakki... Ja auta armias kun jompikumpi alkaa rimpuilemaan! Parempi vaihtoehto olis kantaa molemmat erikseen, mutta ei sitä aina vaan jaksaisi vaivautua.

2. Vettä kupissa, vettä ympäri lattiaa.
Tiedätkö sen, kun kannat keittiöstä/vessasta vettä kanillesi kupissa, ja kompuroit johonkin, ja hetkessä vedet on ympäri lattiaa. Jep, mä ainakin tiedän. Näin käy melkein aina.

3. "HEEERÄÄÄTYYYYSSS!"
Mulla ainakin kanit huolehtii etten nuku tarpeeksi  liikaa. Kun aamulla tulee nälkä ja mami vielä nukkuu niin pitäähän se herättää. Jos se ei heti herää siihen että hypätään naamalle, niin pitää ottaa erikoistoimenpiteet käyttöön, kuten vessalootan kaivaminen, yöpöydälle hyppiminen, tavaroiden heittely, maton paikan siirtely ja ruokakuppien viskominen. Silloin se ainakin herää huolehtimaan rakkaimmistaan!

4. "Sharing is caring..."
...Kaiken jakaminen. Kaiken. Sängyn, minkä tahansa mitä huoneessaan syö, kaappien (jep, TT -jengi hyppii mun kaapin alimmalle hyllylle), tms mitä huoneeseensa uskaltaa tuoda. En voi syödä rauhassa omenoita mun huoneessa, se on loppujen lopuksi pakko heittää lattialle kanien syötäväksi, kun kaksi käpäläkästä kiikkuu naamalla.

5. "Mieki haluan mukkaan"
Kun kanit haluavat joka paikkaan mukaan. Usein nuo on lähdössä perään kun oon eteisessä lähtemässä kouluun. Olishan se toki ihanaa kun olis kaks karvapalloa repussa, mutta ei se oikeen onnistuis.

Pystyittekö samaistumaan näihin ongelmiin? Onko teilläkin joitain jokapäiväisiä haasteit, joita en tässä kertonut? Kommentoi!

Mihin ihmeeseen me ollaan kadottu?

...Ihan kotona me ollaan normaalia arkea viettäessä.

Ensiksi kuulumisia. Mitä meille kuuluu? Hyväähän tässä, Tiukun teini-ikä painaa päälle, Toivo on hoikistunut ja kasvattanut lihasta (JES!), minusta tuli 13 -vuotias, oma tietokone saatu, uusi heppakaveri tullut. Eipä tässä mitään. Bloggaaminen on nyt vähän unohtunut muiden kiireiden keskellä. Haluan päästä alakoulusta hyvin numeroin, joten yritän (hox yritän..) panostaa koulunkäyntiin. Isoksi osaksi arkea on tullut myös uusi (ei oma) kaviokas. Mutta kanien kanssa tulee aina vietettyä aikaa. On ihanaa päästä omaan huoneeseen kanien luo rankan päivän jälkeen.

Bloggaamista tosiaan helpottaa tämä uusi kannettava jonka sain synttärilahjaksi. Blogi ei tule olemaan ainakaan ennen kesää kovin aktiivinen, mutta voi olla että teen myös hevosblogin jonka kautta pääsette seuraamaan kuulumisia. Instagramissa olen aktiivinen, sieltä minut löytää nimellä @helkakanniainen.

Kaneille kuuluu hyvää, on pysytty terveenä. Tämän kevään aikana on tullut useita surullisia menetyksiä ystävien töpöhäntien kohdalla... Mutta kaikkien aika tulee joskus, joskus aiemmin, joskus myöhemmin.

Sporttisia...

...tai sitten ei.