Uusi perheenjäsen + kuulumisia

Meille tosiaan tuli uus karvakaveri 2 viikkoa sitten, joten kerronpa vähän pupesta ja höpistään kaikkea mukavaa :D

Nimi: Dustin "Toivo"
Rotu: Kääpiöluppa
Väri: Valkoinen ss
Kasvattaja: H&E Hannuniemi

Meille on ilmennyt että tämä Toivottimme on kuuro tai erittäin huonokuuloinen, ei nimittäin reagoi mitenkään ääniin. Ei se kuitenkaan menoa haittaa! Toivo on 1,5 vuotias maailman leppoisin ja laiskin otus. Poika on vaihtanut kotia rakastavasta kodista, jossa oli ilmennyt allergiaa.

No mitäs meille sitten kuuluu? Meillehän kuuluu hyvää. Tiuku kasvaa huimaa vauhtia ja Toivonkin kanssa luottamus kehittyy pikkuhiljaa. Mullakin menee hyvin, nyt on tosin paljon kokeita, mutta eipä se mitään. Meidät tulette näkemään sunnuntaina 1.11 Limingassa, nimittäin suuntaamme silloin kohti OSJH:n näyttelyitä, jossa on hauskasti halloween -teema. Siellä  pyörimme (noita)Umpipapana porukalla Tarun ja Jennin kanssa. Varmasti mukava päivä tulossa!:)

Seuraava postaus tulee koskemaan Limingan näyttelyä! :)

Aina muistoissamme, Urho 11.9.2014 - 8.10.2015

Tämän tekstin otsikkoa on vaikea uskoa todeksi, vaikka sitä se on. Tiesin, että kaikella hyvälläkin on alku ja loppu, mutta tämä loppu tuli liian aikaisin, aivan puskista. Toivon, että kaikki lukijat lukevat tekstin. Haluan että kaikki ymmärtävät, että tämä oli surullinen onnettomuus, jolle kukaan ei voinut mitään.

Eli siis, Urho on nyt uusi tähti taivaalla. Asia on niin surullinen, että sitä on vaikea uskoa todeksi, mutta valitettavasti sitä se on. Urho nukahti ikiuneen rauhallisesti kotona, minun vierelleni. Se on hieno loppu, ilman mitään kipuja rakkaiden lähellä. Parempaa loppua ei olisi voinut toivoa. Pitäähän tämä asia tietenki selittää, että mitä tapahtui.

Keskiviikkona 7.10 istuimme illalla äitini kanssa sängyllä ja Urhokin oli seurassamme. Annoin pupelle semmoisen JR Farm porkkanapelletin, niinkuin on saanut monia kertoja. Tietenki ahneena nappasi pelletin, ja alkoi sitten kakomaan kovasti ja kuolaamaan, ja nenästäkin tuli runsaasti limaa. Soitettiin sitten päivystävälle eläinlääkärille, joka neuvoi menemään omalle eläinlääkärille aamulla. Urho oli koko yön pystyssä, mutta ei syönyt, juonut tai papanoinut. Aamulla sitten lähdetiin eläinlääkärille, joka antoi huonon ennusteen. Sydämmen lyöntitiheys oli n. 250/min ja hengitystiheys oli n. 300/min. Saimme kaksi vaihtoehtoa, yrittää vielä tai päästää poika pois. Päätimme yrittää vielä. Se pelletinpala oli siis joutunut keuhkoihin, jonne oli alkanut kertymään nestettä. Kotona sitten pistettiin antibiootit, annettiin kipulääke ja aloitettiin pakkoruokintaa. Sitten Urho nukahti rauhallisesti ikiuneen ilman kipuja.

Aina muistoissamme, Santaharjun Urho. ❤

Ei, tämä blogi ei lopu tähän, meidän elämämme jatkuu kuitenkin, Urhon käpälänjälki aina sydämmissämme. 

Ylivieska 26.9

Heti alkuun, haluaisin sanoa, että anteeksi aiheuttamastamme metelistä ja ehkä jopa liiallisesta naurusta jota saimme aikaan, mutta sitten tajusin ettei minun tarvi. Eikös näyttelyissä ole tarkoituksena olla hauskaa? Ja sitä meillä kyllä oli.

Viime lauantaina oli kauan odotettu  PPKYJn näyttely Ylivieskassa. Hyvää seuraa, parhaimpia nauruja, hyvää ruokaa ja hienoja kaneja.

Heräsin siinä 4.30 maissa, ja sitten 5.30 lähdettiinkin jo ajelemaan äitin kanssa volvolla kohti Ylivieskaa Urho, isosiskoni marsut ja ylimääräinen kuljetusboxi (vinkvink) auton peräkontissa. Tuli kulutettua paljon akkua puhelimesta matkalla kun juteltiin viesteillä Tarun ja Jennin kanssa. Kun oltiin Ylivieskassa klo 9, käväisimme äkkiä jollakin huoltoasemalla ostamassa karkkia Tarumaisterille ja Jennimaisterille, ja pian oltiinkin jo näyttelypaikalla. Siellä sitten etsin Urholle ja ylimääräiselle boksille (vinkvinkvink) hyvän paikan kanien paikalta. Siellä sitten juttelin muutamien kaniharrastajien kanssa ja odottelin että näyttelyseura viimeinkin tulisi. 

Kun Taru ja Jenni viimeinkin ilmaantui paikalle pupujensa kanssa, teimme pienen linnoituksen, vaihdetiin tuliaisia ja juteltiin. Sitten alettiin jännittämään, että koska näkisimme tulevan kanini. Kun henkilö tuli paikalle, minulle ojennettiin suklaalevyn painoinen pieni vauvapupu, ruskeasiamsoopeli tyttö, Delfoin Vega elikkäs Tiuku. Ja jep, se salaisuus oli siis tuo. Siinä sitten tietenkin Tiukua ihasteltiin ja piti siinä kyllä monesti ajatella itsekseni että se oikeasti muuttaa mulle. 

c: Jenni, mun kameralla :D

 Sitten lähdettii hakemaan kotipizzasta ruokaa (josta Jennimaisteri ei antanu ottaa kuvaa :/ ) Pian tulikin pupujen vuoro mennä pöydälle. 

Urho

Yleiskunto: 28/30, tosi hyvässä kunnossa.

Turkki: 18/20, erittäin hieno turkki.

Korvat: 5/5, OK.

Silmät: 5/5, kauniit.

Kynnet: 5/5, hyvin leikattu.

Häntä: 4,5/5, hieman kellertävä hännäntyvi.

Hampaat: 5/5, OK.

Tassut: 5/5, puhtaat.

Käsiteltävyys: 17/30, vilkas, rimpuilee käännettäessä.

yhteensä: 93,5p

Uljas poika!

Tiuku

Yleiskunto: 27/30, kaipaa lisää pyöreyttä.

Turkki: 17,5/20, puhdas, tasainen.

Korvat: 575, silkkiset

Silmät: 5/5 kauniit

Kynnet: 5/5 hyvin leikattu

Häntä: 5/5, OK

Hampaat: 5/5, OK

Tassut: 5/5, puhtaat

Käsiteltävyys: 18/20, utelias ja kiltti

yhteensä: 92,5p

Olen erittäin tyytyväinen pupujen pisteisiin. Kun tuli palkintojenjako, Urho sai pinkin ruusukkeen KUMAna turkista ja Tiuku samanlaisen KUMAna 5p kohdista. 

c: Taru. Almond's Pigachu. Poika sai myös marsujen uml luokasta sertifikaatin!

Vain Helka ja Jenni jutut :D

Linnoituksemme. c: Jenni

Kotimatkalla kävi sitten niinkin kivasti että puhelimesta loppui akku kun oltiin päästy Limingan kohille...

                                          Kiitos aivan mahtavasta päivästä!

Umpipapana - jengi <3