Eilen, 23.7.2017, Tiukun kunto romahti aamulla yllättäen. Päivän aikana sitä hoidettiin. annettiin tukiruokaa, vettä ja parafiniöljyä, mutta alkuillasta pikkuisen elämä tuli valitettavasti liian aikaiseen päätökseen, kun Tiuku nukahti pois.
En voi uskoa tätä todeksi. Miten näin voi edes käydä...
Nyt olemme Toivon kanssa kaksistaan ja pidämme toisillemme seuraa ja yritämme selvitä tästä yhdessä.
Yritän löytää sanoja tämän postauksen kirjoittamiseen, mutta en osaa. Eikös se niin mennyt, että suurin suru on sanaton.
-Sinua ikuisesti kaivaten, Helka ja Toivo.
----------------------------
Meidän blogi ei varmaankaan enään tule nousemaan yhtä aktiiviseksi kuin ennen, mutta välillä saattaa tulla satunnaisia postauksia. Minua voi seurata instagramissa nimimerkillä helkakanniainen jos haluaa vielä elämäämme seurata. Näissä merkeissä minä ja Toivo kiitämme teitä kaikkia lukijoita tuhannesti menneistä vuosista ja toivomme että palaamme vielä joskus kertomaan elämästämme tänne.
