Aina muistoissamme, Urho 11.9.2014 - 8.10.2015

Tämän tekstin otsikkoa on vaikea uskoa todeksi, vaikka sitä se on. Tiesin, että kaikella hyvälläkin on alku ja loppu, mutta tämä loppu tuli liian aikaisin, aivan puskista. Toivon, että kaikki lukijat lukevat tekstin. Haluan että kaikki ymmärtävät, että tämä oli surullinen onnettomuus, jolle kukaan ei voinut mitään.

Eli siis, Urho on nyt uusi tähti taivaalla. Asia on niin surullinen, että sitä on vaikea uskoa todeksi, mutta valitettavasti sitä se on. Urho nukahti ikiuneen rauhallisesti kotona, minun vierelleni. Se on hieno loppu, ilman mitään kipuja rakkaiden lähellä. Parempaa loppua ei olisi voinut toivoa. Pitäähän tämä asia tietenki selittää, että mitä tapahtui.

Keskiviikkona 7.10 istuimme illalla äitini kanssa sängyllä ja Urhokin oli seurassamme. Annoin pupelle semmoisen JR Farm porkkanapelletin, niinkuin on saanut monia kertoja. Tietenki ahneena nappasi pelletin, ja alkoi sitten kakomaan kovasti ja kuolaamaan, ja nenästäkin tuli runsaasti limaa. Soitettiin sitten päivystävälle eläinlääkärille, joka neuvoi menemään omalle eläinlääkärille aamulla. Urho oli koko yön pystyssä, mutta ei syönyt, juonut tai papanoinut. Aamulla sitten lähdetiin eläinlääkärille, joka antoi huonon ennusteen. Sydämmen lyöntitiheys oli n. 250/min ja hengitystiheys oli n. 300/min. Saimme kaksi vaihtoehtoa, yrittää vielä tai päästää poika pois. Päätimme yrittää vielä. Se pelletinpala oli siis joutunut keuhkoihin, jonne oli alkanut kertymään nestettä. Kotona sitten pistettiin antibiootit, annettiin kipulääke ja aloitettiin pakkoruokintaa. Sitten Urho nukahti rauhallisesti ikiuneen ilman kipuja.

Aina muistoissamme, Santaharjun Urho. ❤

Ei, tämä blogi ei lopu tähän, meidän elämämme jatkuu kuitenkin, Urhon käpälänjälki aina sydämmissämme.